Ennustamisen sietämätön epävarmuus

En varmaan ole ainoa, joka näinä viikkoina lukee ja kuuntelee innokkaasti tunnustetusti viisaita asiantuntijoita, jotka kasvot peruslukemilla kertovat, mitä meillä ja markkinoilla on odotettavissa tämän vuosikymmenen aikana. Kuuntelijan vastuulle jää sitten löytää ristiriitaisten viestien joukosta ne kaikkein uskottavimmat ja todennäköisimmät kehityssuunnat. Kuitenkin monen puhujan vaihtoehdottomuus liki kammoksuttaa.

Mielessäni on viime aikoina käynyt vanhan ja kunnioitetun rehtorimme monesti toistama viisaus: Muistakaa aina, ketä puhuja edustaa, sillä se vaikuttaa aina hänen sanomaansa. Me 60-luvun turmeltumattomat oppilaat emme vielä olleet kuulleet infoähkystä, pirstaleisesta tiedosta, vihapuheesta. Oletimme vain, että asiantuntijat ovat puolueettomia ja lehdestä löytyy totuus.

Mekin Rakennustiedossa elämme rakentamisesta. Ilolla on noteerattu että rakentamisessa olisi odotettavissa hienoista piristymistä. Ennusteet ja tarpeet ovat kuitenkin eri asia. Tarpeita asunnoille, omille tai vuokratuille, on pääkaupunkilaisten lisäksi varmasti myös uusilla Suomeen muuttajilla, joiden määrää ei kukaan osaa vielä ennakoida.

Maailman pienuus yllättää myös kotimarkkinoilla toimivan. Kun Syyriassa soditaan tai Japanissa järisee, niin se näkyy tavallisten ihmisten käyttäytymisessä. Vaikkei meitä uhkaakaan tsunami, niin varovaisuus on edelleen viisautta ja vielä huonompiin aikoihin täytyy varautua. Ja siinä yleisen varovaisuuden ja varautumisen vanavedessä laskee myös kotimarkkinoiden aktiivisuus. Kaikki säästävät: ne joilla on ostovoimaa ja ne, joiden täytyy ihan hengenpitimikseen säästää kaikesta vähänkin ylimääräisestä.

Kehota siinä sitten ihmisiä sijoittamaan asuntoihin, remontteihin, huonekaluihin, pieniin elämän mukavuuksiin.

Meille on sanottu, että joudumme palaamaan elintasossamme 80-luvulle. Mutta oliko silloin kovin kurjaa? Se mikä erottaa tämän päivän ja 80-luvun, ei ole elintaso ja siihen liittyvät vempaimet, vaan kaikkialle levitettävä toivottomuus ja vaihtoehdottomuus. Suomalaiskansalliseen tapaan synkistellään silloinkin, kun pilvellä on kultainen reunus. Selitys kesän vaihtotaseen ylijäämälle löydetään heti öljyn hinnan laskusta ”ja kyllä se kohta nousee…”

Suuresti arvostamani rakentamisen ammattilainen sanoi muutama vuosikymmen sitten: Rakentajan täytyy aina ajatella positiivisesti, muuten ei synny tulevaisuutta.

Kaiken uhallakin: Katsotaan myönteisesti, muttei uhmakkaasti tulevaisuuteen

riitta ollila
hallinto- ja viestintäjohtaja
Rakennustieto Oy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s