Uusi kansainvaellus Suomessa

Kaupunkipolitiikan tiekartta -hankkeessa todettiin, että vuoteen 2050 mennessä kenties jopa miljoona suomalaista muuttaa seitsemään suurimpaan kasvukeskukseen. He tulevat pieniltä paikkakunnilta ja maaseudulta koulutuksen, palvelujen ja työpaikkojen perässä. Rakennusurakka tarkoittaa vähintään 500.000 asunnon rakentamista. Eikä siinä kaikki, lisäksi tarvitaan julkiset ja kaupalliset palvelut rakennuksineen, infrastruktuuri ja yhteiskunnalliset järjestelmät.

On arveltu, että jo pelkästään asuinrakentaminen tullee maksamaan 100 mrd. euroa. Perinteiset kansalliset talletukset eivät riitä mihinkään. Rahat tulevat kansainvälisistä rahastoista ja ne ohjataan vain kasvukeskuksissa sijaitseviin kannattaviin hankkeisiin. Hiipuvat alueet eivät rahaa saa. Tämä on jo nyt näkyvissä; korjausrakentamiseen haja-asutusalueella ei tahdo lainaa herua.

Buumi tulee tervetulleena piristyksenä rakentamisen toimialalle, työllisyydelle, kasvukeskusten pöhinälle ja kaupunkien kaupallisten palvelujen asiakaspohjalle. On helppo innostua huikeasta projektista. Samalla mitalin toisella puolella menettäjien alamäki jyrkkenee. Sijoilleen jäävän, varsinkin vanhenevan väestön elinolosuhteet huononevat sekä rakennetun ympäristön että palvelujen osalta. Kaupunkeihin muuttaneen sukupolven perinnöksi saadut asunnot ja kesämökit muuttuvat ajan mittaan perijöilleen rasitteiksi ja rahan menoksi.

Kehitys näyttää väistämättömältä; Kainuu tyhjenee. Heti herää jatkokysymys, tuleeko Suomesta tulevina vuosikymmeninä Euroopan ”kainuu”? Löydämmekö menestyksen eväät omaan tilanteeseemme ja olisivatko ratkaisut olisivat kenties sovellettavissa tähän isompaankin uhkakuvaan?

Mutta takaisin tuleviin vuosikymmeniin kotimaassa. Kriittisiä kysymyksiä on kosolti. Rakentamisen volyymit ovat valtavia toteutettaviksi ja rahoitettaviksi, mutta eivät suinkaan ainoa huoli. On myös kyettävä luomaan vahva näkemys siitä kaupunkilaadusta, jota kaupunkilaiset, yritykset, organisaatiot edellyttävät uusiutuvissa keskuksissaan. Mitä vaaditaan, jotta rakennettu ympäristö olisi vahva menestyksen ja hyvinvoinnin alusta? Miten vastaamme turbulentin maailman haasteisiin? Minkälaisen aineellisen ja kulttuurisen perinnön haluamme jättää tuleville sukupolvillemme? Tuhlaukseen ei ole enää varaa, ei kotimaassa eikä maailmassa. Jotta onnistuisimme, tarvitsemme TIETOA!

Matti Rautiola
yliasiamies
Rakennustietosäätiö RTS

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s